Kaikenlaista kirjoittamista

Tänään esitin tutkimussuunnitelmani graduryhmälle. Dispositiossa on eniten parannettavaa. Se taitaa mennä täysin uusiksi. Tutkimusideaa kehuttiin hyväksi ja mielenkiintoiseksi, mutta teoriaa pitänee miettiä uudestaan. Kyllä se tästä. Aikaahan minulla on, vaikka lampaille syötäväksi.

Huomenna ajattelin syventyä kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteisiin ja lukea saman nimisen kirjankin, koska siitä kun viimeksi opiskelin kirjallisuustieteen käsitteitä, on kulunut jo 15 vuotta kuin siihen kuuluisaan Kankkulan kaivoon.

Ai niin, Gummerus ei julkaise käsikirjoitustani. Eli sieltä tuli kahden kuukauden odottelun jälkeen "hylsy". No, ei auta muu kuin ujuttaa uutta taikinaa kultakaloille, ja lähettää käsikirjoitus toiseen kustantamoon. Jospa joku nappaisi syötin, ettei tarvitsisi ihan omakustanteena julkaista.

Yksi askel otettu

Tutkimussuunnitelma on nyt lähetetty Optimaan. Olinpa vielä itselleni täysin poikkeavasti proaktiivisesti ajoissa, enkä produktiivisessa viimetingassa. Olen kuitenkin tutkimussuunnitelman käsittelyn suhteen huolissani. Eivät ne minua elävältä syö, mutta kuitenkin... Minulla on tunne, että en osaa tehdä tieteellistä tutkimusta, että olen liian tyhmä, liian vanha ja liian CP-vammainen. No, onneksi se on vasta tutkimussuunnitelma, ja voin oppia vielä vaikka mitä!

Taidan palkita itseni lukemalla loppuun joko Matti Rönkän Levantin kyyn, e-kirjana, tai Ulla-Lena Lundbergin Jään. Taidanpa ottaa tuon Rönkän matkaseurakseni Nivalaan, ettei se lukulaite olisi kokonaan hukkaostos.

Rautalankaa ja kalanmaksaöljyä

Esittelen tutkimussuunnitelmani marraskuun 12. päivänä. Minulla on siis kolme viikkoa aikaa saada 10 sivua aikaiseksi. Olen jo aloittanut, mutta nyt jo takkuaa. Siitä on jo niin kauan, kun olen kirjallisuutta viimeksi opiskellut, että olen autuaasti unohtanut ihan perusasioita. Entinen opettajani, Savolaisen Nipa, saattaisi sanoa tähän: olisit opiskellut vähän paremmin. että et joutuisi nyt opiskelemaan uudelleen niitä perusasioita. Valitettavasti Nipa saattaisi tapansa mukaan olla vieläpä oikeassa. Mihinkähän minä mahdan joutua? Ei riitä, että joudun taas taistelemaan englanninkielisen teorian ja filosofian kanssa. Minulla on vieläkin kadoksissa tutkimukseni teoreettinen viitekehys. Olen huojumassa narratologian ja fenomenologian välillä. En vain kuolemakseni muista kummastakaan, mitä ne oikeasti ovat. Olen yrittänyt lukea kirjallisuustieteen graduja, mutta taidan olla liian tyhmä ymmärtääkseni. Pitää kai lukea joku perusopintoihin kuuluva kirja, jossa ne on taivutettu rautalangasta.

No, olen taas hehkuttanut tätä opiskelua niin paljon, että perääntyminen olisi äärimmäisen noloa. Akka siis tieltä kääntyköön ja heikot sortuu elon tieltä. Pahaa se on kalanmaksaöljykin ja kaalikääryleet, mutta sitäkin on syötävä, taikka menee korvasta.

Puusta pitää pinnistää

Fysioterapeuttini totesi tänään, että minulla on graduhartiat. Olisi itse työ kuitenkin saanut edistyä edes vähän enemmän ennen vaivojen alkamista. Tutkimuskohteena oleva teos - Carmel Winters: B for baby - tuli perjantaina postista. Nyt pitäisi siis ryhtyä hankkimaan hartiajumeille perusteita, eli tekemään varsinaisesti tutkimusta, ettei ihan perse edellä puuhun mene.

En ole kuitenkaan päässyt vielä oikein puusta pitkään, kun jo tunnen joutuneeni tutkimuksessani puun ja kuoren väliin. Alkuperäinen ajatukseni tutkittavasta asiasta tuntuu tällä hetkellä liian ilmiselvältä. Suunnittelin nimittäin tutkivani henkilöiden haaveiden todellistumista ja ideaalisia objekteja. Ne ovat tekstissä niin ilmeisesti esitetty, ettei niillä taida olla riittävää tutkimuksellista arvoa. Samoin tutkimukseni viitekehys on vielä pahasti kadoksissa. Toivottavasti huominen kirjaston järjestämä tiedonhankintakoulutus avaisi jotakin.

Joka tapauksessa kuukauden päästä on tutkimussuunnitelma jätettävä opponentille. No kuukausi aikaa saada jotakin tiedostoon. Epätoivoa? Kyllä. 

Tutkimuksen pää on avattu

Nyt on sitten graduun liittyvä valkoisen paperin kammo voitettu ja gradun kirjoittaminen aloitettu. Kirjoitin tänään gradun 101 ensimmäistä sanaa lukuun, jolle annoin otsikoksi "Tutkimuskohteesta". Siihen nähden aika hienosti, että en ole vielä saanut itse tutkimuskohteesta varsinaista kirjaa käsiini. Kirjoitan graduni irlantilaisen näytelmäkirjailijan näytelmästä B for baby. Onneksi minulla on siitä kuitenkin PDF-tiedostona oleva kopio. Kyllä se tästä ehkä kuitenkin alkaa sujua. Tutkimuskohteeseen liittyvä tutkimuskirjallisuuskin on osin vielä miettimättä. Tutkimussuunnitelman jättämiseen ja esittämiseen on vielä yli kuukausi aikaa. Toivottavasti olisin niin viisas, että tekisin sen hyvissä ajoin. Ensi viikolla meillä onneksi on tiedonhakukoulutusta yliopiston kirjastossa. Se tulee tarpeeseen näin monen vuoden jälkeen.

Harvinaista etutinkaa

Lähetin käsikirjoitukseni SKS:n arkistoon "Vammaisena Suomessa" - elämäkertakeruuseen, vaikka se ei olekaan mikään normaali elämäkerta. Saa nähdä, onko sillä merkitystä, kun käsikirjoitukseni ei etene kronologisesti. Taisin olla myös liian aikaisin asialla, koska aineiston keruu alkaa vasta huomenna. No, kerrankin näin päin etutingassa. Onpahan se nyt sitten edes arkistoitu, jos kustantajat eivät ole sen julkaisemisesta kiinnostuneita. Senkin tiedon saamiseen, julkaiseeko Gummerus kirjani käsikirjoitusta vai ei, menee vielä useita kuukausia. Gummerus on vasta ensimmäinen kustantaja, jolle sitä tarjosin. Tulen tarjoamaan muillekin, sillä eihän minulla ole mitään menetettävää. Olisi se tosi kivaa järjestää kerran elämässään oman kirjan julkkarijuhlat.

Uusi blogi

Tervetuloa seuraamaan uutta blogiani, jossa nimensä mukaisesti käsittelen kirjallisuutta, lukemista, kirjoittamista ja kirjallisuustiedettä. Uuden blogin kuvituksena on Lady Renaissancen kirjanmerkki.

Keskitän tänne myös kirjallisuustieteen gradua koskevat pohdintani ja mahdolliset graduahdistukseni, joilla en viitsi vaivata pääblogini (Uusi norsu rullatuolissa) lukijoita. Uusi norsu rullatuolissa jää ja "pyhittyy" siis elämälle, mitä ikinä se taas onkin.

Gradua koskevia kirjoituksia en tule jakamaan Facebookissa, mutta muu lukeminen, ja varsinkin gradun jälkeinen elämä ja kirjalliset elämykset leviävät varmasti sinnekin ihan oma-aloitteisesti.