Olen innostunut tutkija

No, kehtaako tätä nyt tunnustaakaan, mutta kirjallisuudentutkimus on kivaa. Olen kirjoittanut seminaariesitelmääni nyt muutaman päivän, ja voi että. Tietenkin sen teorian ja englannin kielen kanssa tulee taas harmaita hiuksia. Toisaalta nyt lienee sen aikakin, kun täytän huomenna 52. Taidan siis sittenkin olla enemmän kirjallisuuden- kuin yhteisöviestinnän tutkija. Tutkimuskohteenikin on hyvä ja kiinnostava. Kävin sen aikanaan neljä kertaa katsomassa, ja nyt olen lukenut sen ainakin yhtä monta kertaa. Vieläkin siitä löytyy jotakin uutta. Vieläkin se herättää uusia kysymyksiä. Ainoa vaara on vain se, että taiteen/tieteenalat kirjallisuustiede ja teatteri menevät käsitteellisesti iloisesti sekaisin ja paljastuu, miten vähän tiedän ja osaan. Miten se nyt olikaan, viisaus on tosiasioiden tunnustamista.

Huomenna aion kuitenkin viettää syntymäpäivääni kirjoittamalla seminaariesitelmääni. Oikein uppoudun sen tarjoamiin mahdollisuuksien maailmoihin.

Kirjoittamisen nykytila

Graduni tilanne on se, että seminaarityön esityspäivä on 8.4. Esityksen pitää siis olla Optimassa opponenttien ruodittavana 3.4. En ole aloittanut vielä kirjoitustyötä, mutta päässäni on tapahtunut yhtä ja toista. Olen löytänyt  tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen, joka on Mahdollisten maailmojen teoria (Theory on Possible Worlds). Myös graduni otsikko on jo lopullisessa muodossaan. Viime viikon tapaaminen ohjaajan kanssa oli hyvä ja hedelmällinen. Nyt, kun vielä saisin itsestäni irti tarvittavan määrän kirjoittamisenergiaa, niin siinä olisi 10 opintopistettä ilman papukaijamerkkiä.

Se toinen kirjoittamisprojekti eli Norsu rullatuolissa polkee paikallaan. Like ei ole ilmoittanut vieläkään, julkaisevatko he sen vai eivät. Mieli tekisi tarjota tuota käsikirjoitusta Perussanomalle, mutta se ei taida olla tarpeeksi hengellinen. En ole saanut asennettua Books on Demandin taitto-ohjelmaa koneelleni.