Sain joululahjaksi Dag Solstadin kirjan: Ujous ja arvokkuus. Vietin siis joulupäiväni ja nyt meneillään olevan tapaninpäivän perinteisesti kirjan parissa, ja nyt pääsin syventymään tähän kiehtovaan, mutta samalla vaikeasti avautuvaan pienoisromaaniin, joka ilmestyi norjaksi jo vuonna 1994, mutta joka on suomennettu vasta tänä vuonna. Ujous ja arvokkuus on Teoksen julkaisema ja sen suomentaja on Tarja Teva.
Kirjan rakenne on erikoinen. Se on lyhyt ja siinä on vain yksi, useasta kappaleesta koostuva, luku. Sen kokonaispituus on vain 155 sivua, josta suomentajan jälkisanat vievät 12 sivua.
Tekstin lyhyydestä huolimatta Ujous ja arvokkuus ei ole mikään sellainen kirja, jota olisin voinut lukea suklaata mussuttaen ja joulumusiikkia kuunnellen. Se vaatii paljon keskittymistä ja, niin kuin sen suomentaja jälkisanoissaan mainitsee, usean lukukerran. Ensimmäisellä lukukerralla sen lukeminen tuntukin jäävän ainakin sen juonen osalta pahasti kesken.
Tämän pienoisromaanin juoni on kovin lyhyt ja sen kehittyminen pysähtyy jo ennen kirjan puolta väliä sivulle 44, kun kirjan päähenkilö, äidinkielen, Norjan kirjallisuuden ja historian opettaja Elias Rukla, jonka nimi vasta nyt mainitaan, pysähtyy liikenneympyrään menetettyään sitä ennen malttinsa kiittämättömiin oppilaisiinsa ja toimimattomaan sateenvarjoon. Hän rikkoi sateenvarjonsa ja sai siinä yhteydessä haavoja käsiinsä. Dag Solstad jättää Elias Ruklan yli sadan sivun ajaksi tuohon liikenneympyrään pohtimaan suhdettaan vaimoonsa - Eva Lindeen - ja tämän entiseen aviomieheen - Johan Corneliusseniin -, joka oli ollut aikaisemmin Eliaksen ystävä ja jota Elias oli ihaillut hyvin paljon. Elias on myös Evan ja Johanin tyttären Camillan isäpuoli. Teoksen kerronta tapahtuu pääasiassa menneisyydessä. Se palautuu alkuperäisteoksen julkaisuajankohdan aikaiseen nykyaikaan vasta viimeisen sivun viimeisillä riveillä, kun Elias Rukla tajuaa, ettei enää voi toimia opettajana.
Ujous ja arvokkuus ei sisällä ollenkaan varsinaista dialogia, vaan kaikki keskustelu tapahtuu päähenkilön pään sisällä.
"Vaikeudestaan" huolimatta Dag Solstadin Ujous ja arvokkuus oli erittäin hyvä kirja. Minua viehätti sekä sen sisältämä sivullisuuden teema että norjalaisuuden ja Oslon kuvaus. Ainahan on kiva löytää kirjoista tuttuja maisemia. Tietenkin myös kirjallisuudentutkimus on minulle mielenkiintoinen maailma.
