Uhrasin taas pari ajatusta gradulle, kun sattumalta löysin muutaman omaa aihettani sivuavan gradun, jotka tallensin koneelle. Kirjoituskynnys vain kohoaa. Ei kai opiskelun ole tarkoituskaan olla aina helppoa ja mukavaa. Kovasti kehitys on edennyt siitä, kun kirjoitin seminaariesitelmääni viime keväänä. Esimerkiksi opinnäytetöitä, joiden teoriana on käytetty mahdollisten maailmojen teoriaa on ilmestynyt lisää.
Tämä kulunut lukuvuosi on mennyt opintojen edistymisen kannalta totaalisesti hukkaan, kun en ole saanut muuta aikaan kuin yhden aihettani kokoavan repliikkitaulukon. Kovin kauaa en voi vedota siihenkään, että kirjallisuudentutkimus on kuin murha: gradun aihe ei vanhene koskaan. Olisi hyvä, jos saisin graduni pois käsistäni viimeistään jouluksi, ettei se olisi painamassa omaa tuntoa enää ensi vuonna. Se tosin edellyttää, että teen gradun eteen jotakin, enkä vain puhu sen tekemisestä. Siis nyt niska-perse -ote ja tuottamista aina, kun on vapaahetki. Lupausten antaminen on joskus jopa vaarallista, koska siitä voi joutua kiikkiin. Silti pitäisi motivoitua joka päivä uudelleen.
