Oletko koskaan ollut rakastunut kirjaan? Onko jonkun kirjan lukeminen tehnyt sinut onnelliseksi ja saanut sinut haukkomaan henkeäsi ja silmäsi loistamaan? En tarkoita nyt tässä juonta, henkilöhahmoja enkä kerrontaa, vaan jonkun kirjan lukemista itsessään. Entä onko jonkun kirjan lukeminen tehnyt sinut surulliseksi, kun tiedät sen kirjan loppuvan kohta, etkä haluaisi päästää siitä kirjasta irti ihan vielä, koska tiedät, että et voi enää koskaan lukea sitä kirjaa uudelleen? Onko mielestäsi niin, että kaikkein parhaat kirjat luetaan vain yhden ainoan kerran, koska jos elämässä on vain yksi ainoa kirjallinen rakkaus, se ei olisi uudelleen luettuna enää samanlainen? Olisiko vaikeaa edes puhua sellaisesta kirjarakkaudesta ainakaan mainiten kirjan nimeä? Tuntuisiko kirjaan rakastuminen ja sen tunnustaminen hölmöltä, kornilta ja jopa suorastaan epänormaalilta?
Ja kuitenkin - voisiko se olla kenties korkein tai peräti ainoa hyvän kirjan kriteeri? Jos osaisin kirjoittaa sellaisen kirjan, johon lukija rakastuisi, kirjan joka rakastaisi lukijaansa, niin olisinko silloin täyttänyt oman tehtäväni kirjoittajana?
