Nyt se on vihdoinkin totta. Esikoiskirjani Norsu rullatuolissa ilmestyy Kustannus Aarnilta e-kirjana 11.11.2018. E-kirjasta olen onnellinen, koska se on saavutettava.
Jo on aikakin, koska ensimmäiset siemenet sille joku muu kuin minä kylvi jo vuosia sitten. Minun peltoni on vaan aina ollut hyvin kivinen ja karu. Tuo kirjan nimi juontaa juurensa Jyväskylän yliopiston yhteisöviestinnän graduseminaariin, jossa Kaja Tampere kehoitti meitä ohjattaviaan pitämään blogia. Minä annoin omalleni nimeksi Norsu rullatuolissa, vaikka sillä ei ollut mitään tekemistä yhteisöviestinnän kanssa. Eli se blogi on tämän blogin äiti.
Kirjan kirjoittaminen kesti pitkään. Suurin tuuppaus ideasta ja suurista puheista kohti konkretisaatiota oli Jyväskylän kirjamessut viime vuonna, kun Kustannus Aarnin pisteellä minut naulattiin kysymyksellä "Oletko lukija vai kirjoittaja?" Kääk! Miten tästä pääsee pois? Taisin piipittää jotakin keskeneräisestä käsikirjoituksesta. Ja pian huomasin puhuvani Pasi Luhtaniemelle jotakin kirjallisesta kokeilunhalustani esimerkiksi toisen persoonan kerronnasta. Kun olin saanut käsikirjoitukseni suurimmat kerronnalliset solmut auottua ja omasta tekstistä aiheutuvan pahoinvoinnin taltutettua, teksti lähti sujumaan kuin hyvin öljytty köysi.
Ja nyt sitten ollaan tässä miettimässä, mitä nyt kuuluu tehdä.
Kiitos, Kaja, vaikka et koskaan saanut yhteisöviestinnän graduani luettavaksesi Jyväskylässä tai Tallinnassa. Aitäh!
Kiitos, Pasi. Kiitos, Riitta (Koikkis).
sunnuntai 12. elokuuta 2018
Aloittelijan mielelle kiire ei sovi
Onpas mennyt viime kirjoituksesta aikaa, vaikka on tullut useita kirjoja luettua. Niistä monet olisivat ansainneet tulla arvioiduiksi tai ainakin mainituiksi tässä blogissa.
Luetuista kirjoista mainituksi tulkoon tässä nyt vain Minna Eväsojan Shoshin Aloittelijan mieli (2018, Gummerus). Tuolla kirjalla ehkä saattaa olla vaikutusta opiskeluuni. Sen ensimmäisillä sivuilla oli kohti tuleva lause: "Opiskelu on sydämen sivistämistä, ja se tehdään itseä varten." Shoshin Aloittelijan mieltä lukiessa heräsi vanha kiinnostukseni Japaniin, japanin kieleen ja kirjallisuuteen. Kielikeskuksessa olisi mahdollisuus opiskella Japanin perusopinnot. Se, jos mikä olisi opiskelua ja sydämen sivistämistä itseäni varten. Pitäisi vain motivoitua hakemaan lakki kourassa opiskelumatkoja Jyväskylän vammaispalveluista.
Vaikka minä itse olenkin fyysisesti hyvin kaukana japanilaisesta teetaiteesta ja kalligrafiasta, pystyin tuntemaan sentään jonkinlaista samaistumista Eväsojan kertomaan ykköstä merkitsevän ichi-merkin, joka on yksi vaakasuora viiva, opiskeluun. Minulla tosin oli vuosikymmeniä sitten paljon lyhyempi pinna kuin Minna Eväsojalla. Minun kärsivällisyyteni kesti vain yhden vaivaisen tunnin, kun Minna Eväsoja taisi sinnitellä ichin kanssa puoli vuotta. Minä en ole siis edes aloittelijan tasolla.
Sujuvan ja mukaansa tempaavan kerronnan lisäksi minua miellyttivät kirjan kuvituksena olevat japanilaiset taideteokset. Minna Eväsojan Shoshin Aloittelijan mieli on minun mielestäni ehdottomasti luettava hitaasti ja nautiskellen.
Luetuista kirjoista mainituksi tulkoon tässä nyt vain Minna Eväsojan Shoshin Aloittelijan mieli (2018, Gummerus). Tuolla kirjalla ehkä saattaa olla vaikutusta opiskeluuni. Sen ensimmäisillä sivuilla oli kohti tuleva lause: "Opiskelu on sydämen sivistämistä, ja se tehdään itseä varten." Shoshin Aloittelijan mieltä lukiessa heräsi vanha kiinnostukseni Japaniin, japanin kieleen ja kirjallisuuteen. Kielikeskuksessa olisi mahdollisuus opiskella Japanin perusopinnot. Se, jos mikä olisi opiskelua ja sydämen sivistämistä itseäni varten. Pitäisi vain motivoitua hakemaan lakki kourassa opiskelumatkoja Jyväskylän vammaispalveluista.
Vaikka minä itse olenkin fyysisesti hyvin kaukana japanilaisesta teetaiteesta ja kalligrafiasta, pystyin tuntemaan sentään jonkinlaista samaistumista Eväsojan kertomaan ykköstä merkitsevän ichi-merkin, joka on yksi vaakasuora viiva, opiskeluun. Minulla tosin oli vuosikymmeniä sitten paljon lyhyempi pinna kuin Minna Eväsojalla. Minun kärsivällisyyteni kesti vain yhden vaivaisen tunnin, kun Minna Eväsoja taisi sinnitellä ichin kanssa puoli vuotta. Minä en ole siis edes aloittelijan tasolla.
Sujuvan ja mukaansa tempaavan kerronnan lisäksi minua miellyttivät kirjan kuvituksena olevat japanilaiset taideteokset. Minna Eväsojan Shoshin Aloittelijan mieli on minun mielestäni ehdottomasti luettava hitaasti ja nautiskellen.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)