Tämä blogipostaus olisi pitänyt kirjoittaa jo kaksi päivää sitten.
Toissapäivänä 10.3.2023 lähetti toi minulle odotetun paketin. Paketti oli lähetetty Tallinnasta ja siinä oli 25 kappaletta kirjoittamaani runokirjaa Hetkirunoja ja arkisia haikuja. Se olikin aika kiva ennakkosyntymäpäivälahja.
Vaikka tuo runokirja ei olekaan ensimmäinen kirjoittamani kirja, kun e-kirjana vuonna 2018 ilmestyi Norsu rullatuolissa, on se ensimmäinen painettu, oikea, kirjani ja se tuntuu niin hyvältä. Jos myyn tai lahjoitan runokirjani jollekulle voin kirjoittaa siihen ostajalle tai saajalle omistuskirjoituksen, voin myydä sitä esimerkiksi kirjamessuilla, vaikka en olekaan yhtään markkinointi-ihminen ja se näyttää aika hyvältä kirjahyllyssäni.
Tottakai olin kiitollinen myös Norsu rullatuolissa julkaisusta. Olihan se tosiaan ensimmäinen laajempi tekstikokoelmani. Mutta sen syntyminen aiheutui kuitenkin enemmän ulkoisista yllykkeistä kuin oman hengen innosta.
Hetkirunoja ja arkisia haikuja on kokonaan minun ikiomasta ajatuksesta liikkeelle lähtenyt projekti, josta ei edes mieheni tiennyt mitään ennenkuin olin palauttanut allekirjoitetun kustannussopimukseni Mediapintaan. Tuo "salaaminen" oli tarkoituksellista.
Onko toisikoiseni sitten hyvä ja julkaisemisen arvoinen? Sen saavat muut päättää, kunhan saan sitä ensin tarjottua kritiikin alttareille.
Tähän loppuun pieni maistiainen. Olkaa hyvä.
Pieni unelma
helposti toteutuva.
Ehkä se riittää.
