Kirja-arvio Terhi Forssén: sinä olet ääni minä olen hiljaa Helsinki, 2022, puhuttavaruno/Basam Books
Terhi Forssénin esikoiskokoelma sinä olet ääni minä olen hiljaa on monella tasolla hyvin viehättävä runokirja, joka antaa uutta useammallakin lukukerralla. Esimerkiksi tänään, kun otin sen pöydälläni olevasta huojuvahkosta kirjapinosta, huomasin sen etukannen alareunasta sanat, joita en ollut vielä eilen siitä huomannut "puhuttavaruno".
Tämän runokirjan runot on jaettu viiteen sarjaan, jotka ovat: hiutaleet, grand central, arki nyt vain on sellaista, broadway ja hiljaisuuden rikkomalla voi aloittaa mitä vain. Ainoat isot kirjaimet eli versaalit ovat ainoastaan runoilijan nimessä sekä mottolauseissa. Kaikki runot ja osastojen nimet ovat kirjoitettu kokonaan pienillä alkukirjaimilla. Pidän myös elävästä tekstin asettelusta. Joidenkin runojen säkeet eivät ala samasta kohdasta vasemmalta, vaan ne muistuttavat liikenneruuhkaa suuressa kaupungissa tai laskuveden paljastamia rantakiviä, joille lukijan katse hyppelee. Tämä asettelu tuo Terhi Forssénin runoihin vielä aivan erityistä iloisuutta. Jälkimmäisen mielikuvan sain mieleeni ehkä siitä, että katsoin tämän teoksen julkistamistilaisuuden helteisenä päivänä Youtubesta.
Toisaalta tässä onkin pieni ristiriita. Mietin, miten nämä runot voivat olla puhuvia. Toki lausuntataiteilijat osaavat värittää runoja. Mutta kuuluvatko typografiset tyylikeinot lausuttavissa tai ääneen luettavissa runoissa? Ja näkövammaisen vaimona mietin myös sitä miten nämä runot toimivat puhesyntetisaattorin ja tietokoneen bittivirroissa.
sinä olet ääni minä olen hiljaa -kokoelman ensimmäisen osan runot ovat talvirunoja, joissa aistit ja halu toisen ihmisen yhteyteen ovat voimakkaasti läsnä. Näistä runoista löysin suosikkini. Se on:
en kaipaa lisääntyvän valon sulattavaa voimaa
se karhentaa tiet
värittää talojen seinät
eikä silloin tarvitse keskittyä kävelemiseen
(Niin. tästähän taas pyörätuolia käyttävä bloggarilukija löysi samaistuttavaa.)
Koiralla on Terhille suuri merkitys. Tai ainakin niin otan oikeudekseni tulkita. Tämä seuraava on yksi koskettavimmista koskaan lukemistani koirista kertovista runoista:
koiran kuoleman jälkeen
lumihiutaleet näyttävät yksinäisiltä
kukaan ei pyydystä niitä kielelllään
kuin hyönteisiä kesällä
Niin kuin tämän kokoelman nimestä voi päätellä, on tämän kokoelman kantavana teemana se kaikkien maailman runojen eniten käytetty aihe eli rakkaus. En kuitenkaan pidä sitä mitenkään moitittavana. Rakkaudesta kirjoittaminen on kaikkina aikoina ollut tärkeää. Juuri nyt se on suorastaan välttmätöntä, että tämä maailma säilyisi inhimillisyyden asuinpaikkana.
Rakkaudesta kertovista runoista minulla on monta suosikkia, vaikkapa nämä:
kanssasi päivät jatkuvat iltaan
elämä on lyhyempi kuin koskaan
säkeet pitenevät kun rakkautemme syvenee
säkeet pitenevät ja sitten taas lyhenevät
kun alakulo polttaa kielemme
miten kaikki ympäriltä niin hölmösti häviää
miten käy minun
kärpäsen jota koira peittää kuonollaan rantahiekkaan
---
ilta kulkee hitaasti kaupungin halki
en missään vaiheessa pyydä sitä kiirehtimään
en sinun vierelläsi
en sinun viereltäsi pois
Kiitos, Terhi, että soitit minuakin näillä runoillasi ja kiitos, että sain arvioida esikoiskokoelmasi. Se oli kunnia.
