Kirja-arvio
Minna Eväsoja: Sensei oppilaana Kiotossa, 2023, Gummerus Kustannus Oy, Helsinki
Tänä keväänä ilmestynyt Sensei oppilaana Kiotossa on Minna Eväsojan erittäin monipuolinen ja hyvin kirjoitettu tietokirja ja muistelmateos hänen opiskelustaan Kiotossa. Ennen kaikkea se on kunnianosoitus Minna Eväsojan senseille opettajalle ja mestarille. Minulle se oli ensimmäisellä lukukerralla tietokirja, muistelmakirja ja opaskirja japanilaiseen kulttuuriin ja vanhoihin japanilaisiin taidemuotoihin.
Minna Eväsojan kerronta siitä, kuinka Sensei luennoi esimerkiksi japanin taidehistoriasta ja Japanin kansallisista taideaarteista tai nõ-teatterista oli niin kiinnostavaa, että niistä olisin mielelläni lukenut enemmänkin. Asia, jota jäin hieman kaipaamaan, oli hakemisto, koska moni kirjan asiasana olisi kätevä löytää uudestaan ehkä joskus tulevaisuudessa.
Mitä pidemmälle Senseitä luin sitä enemmän Minna Eväsojan teksti sekä imi että talutti ja kantoi minua mukanaan. Välillä kerronta suorastaan hehkuttaa kaikkein pienimpiä yksityiskohtia aivan kuin osoittaen kaikkea mielenkiintoista. Rivien väleistä saatoin melkein kuulla "Katso, kuinka taidokkaasti tämän polun kivet on aseteltu ja kuinka sopusoinnussa nämä astinkivet ovatkaan tässä maisemassa." Niin. Senseistä tuli minulle matkaopaskirja Kiotoon ja siinä merkityksessä tulin siitä jatkuvasti onnelliseksi, kun oletettavasti en itse voi koskaan matkustaa Kiotoon. Tein siis usean kuukauden "nojatuolimatkan" Kiotoon poistumatta pöytälamppuni alta.
Vaikka Sensei oppilaana Kiotossa olikin sillä tavalla hidaslukuinen, että jotkut luvut olivat käsiteltävien laajojen asiakokonaisuuksien vuoksi pitkiä, antoi lukeminen aina vain uusia ja palkitsevia oivalluksia. Yllätin itseni jopa pohtimasta uudelleen minulle vuosia sitten aivan toisenlaisessa asiayhteydessä esitettyä kysymystä, tarvitseeko vammaisten aina päästä joka paikkaan. Minna Eväsojan Sensei oppilaana Kiotossa opetti minulle tyytymistä. Tuon kirjan ja sen opettaman tyytymyksen perusteella saattaisin nyt ehkä vastata juuri tällä hetkellä tähän esitettyyn kysymykseen, että ei tarvitse.
Sensei oppilaana kiotossa sisältää monisivuisen ja monipuolisen kuvaliitteen käsitellyistä aiheista. Näihin kuviin viitataan tekstissä, eivätkä ne siten ole "ylimääräistä kuvitusta".
Tämä kirja ei tule päästämään minua vielä otteestaan, koska aion kuunnella sen vielä äänikirjana Minna Eväsojan itsensä lukemana.
Kiitos, kun sain lukea tämän kirjan, joka välillä liikutti minua kyyneliin saakka. Olen onnellinen, että se teki niin.
