No, kehtaako tätä nyt tunnustaakaan, mutta kirjallisuudentutkimus on kivaa. Olen kirjoittanut seminaariesitelmääni nyt muutaman päivän, ja voi että. Tietenkin sen teorian ja englannin kielen kanssa tulee taas harmaita hiuksia. Toisaalta nyt lienee sen aikakin, kun täytän huomenna 52. Taidan siis sittenkin olla enemmän kirjallisuuden- kuin yhteisöviestinnän tutkija. Tutkimuskohteenikin on hyvä ja kiinnostava. Kävin sen aikanaan neljä kertaa katsomassa, ja nyt olen lukenut sen ainakin yhtä monta kertaa. Vieläkin siitä löytyy jotakin uutta. Vieläkin se herättää uusia kysymyksiä. Ainoa vaara on vain se, että taiteen/tieteenalat kirjallisuustiede ja teatteri menevät käsitteellisesti iloisesti sekaisin ja paljastuu, miten vähän tiedän ja osaan. Miten se nyt olikaan, viisaus on tosiasioiden tunnustamista.
Huomenna aion kuitenkin viettää syntymäpäivääni kirjoittamalla seminaariesitelmääni. Oikein uppoudun sen tarjoamiin mahdollisuuksien maailmoihin.
Olipa kiva lukea, että sinulla menee inspiraation siivittämänä. Innoitusta kaikkiin tuleviin päiviisi! - Une
VastaaPoista