Tänään sain päätökseen Sophie Hannahin: Nimikirjainmurhat, joka on Agatha Christien perikunnan hyväksymä Hercule Poirot tarina. Sophie Hannah omisti teoksen Agatha Christielle. En tässä kerro mitään teoksen monimutkaisesta juonesta, vaan jätän kaikki sen salaisuudet lukijoiden löydettäväksi.
Nimikirjainmurhat oli erittäin viihdyttävä lukukokemus. En voi kuin ihmetellä Sophie Hannahin muistia, jolla hän pitää kaikki yksityiskohdat erehtymättömästi käsissään. Dekkaria voisi muuten verrata itämaiseen mattoon tai raumalaiseen pitsiin, paitsi että ainakaan ensilukemalla en havainnut tarkoituksella tehtyjä virheitä, joita kuulemma itämaisiin mattoihin kudotaan. Milläköhän tekniikalla dekkarikirjailija muistaa kaikki kehittelemänsä yksityiskohdat? Tuskin sentään millään post it -lapputaktiikalla. Luullakseni he ovat sitä salaa harjoitelleet.
Pieni ryppy lukunautinnossani oli Hercule Poirot. Hänestä oli tehty aika pöyhkeä ja pikkusieluinen. Minun täytyy tunnustaa, että olen katsonut enemmän Hercule Poirot -elokuvia, kuin lukenut Hercule Poirot mysteerejä. David Suchet saattaa siis vaikuttaa käsitykseeni Hercule Poirot:sta, ja tuomioni saattaa siksi olla väärä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti